< Takaisin

Palkkaus on yksi arvostuksen mittareista. Useina vuosina hoitajille on kuulunut lupauksia eri suunnilta ilman mitään todellista muutosta. Ensi keväästä povataan suurta työmarkkinakevättä ja silloin on mahdollista korjata hoitajien palkkoja, jotta alalle saataisiin imua. Kyseessä on vaativa, vastuullinen ja korkeaan ammattitaitoon perustuva, ihmisten parhaaksi tehtävä työ.

 

Työolot eivät ole kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon paikoilla parhaat mahdolliset.  Hallinnon tasoja on  liikaa; pomo pomon päällä niin, että yksittäisen hoitajan autonomiasta ei ole mitään jäljellä asiantuntijatehtävissäkään.  Näin ei houkutella nuoria, alalle vastavalmistuneita ja nitistetään konkarienkin jaksaminen.

 

Hoitajilta ei useinkaan kysytä töiden järjestämisestä ja mielekkyydestä. Mitä hoitajat ajattelevat niistä lukemattomista kehityshankkeista, joiden lopputulokset haihtuvat kuin tuhka tuuleen? Työn tarpeellisuuden ja mielekkyyden kokeminen on tärkeää ihan meille kaikille. Sama koskee hoitajaresurssin järkevää kohdentamista. Voisiko tehtävän suorittaa joku muu ammattilainen kuin hoitaja? Kaikista työntekijöistä on pulaa, mutta erityinen pula on hoitajista.

 

Työpaikan avoin, luottamuksellinen ja turvallinen ilmapiiri on jokaisen asia, mutta pääosin siitä on vastuussa työpaikan esihenkilö. Tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassa, eikä kasvojaan tarvitse menettää noviisinkaan.

 

Työaikojen joustot lisäävät tunnetusti työpaikan vetovoimaa. Ovatko kaikki mahdollisuudet käytössä ja otetaanko henkilökohtaiset toiveet huomioon, vaikka niistä aiheutuukin sovittelua ja vaivaa? Kannattaa myös miettiä ovatko etäyhteydet käytössä kaikissa sellaisissa tehtävissä, joihin ne soveltuvat?

 

Toimiva työterveyshuolto on tärkeä. Pääsevätkö hoitajat nopeasti tutkimuksiin ja tarvitsemaansa hoitoon, vai odotellaanko työterveyshuollon aikaa, jolloin sijaispula kasvaa entisestään?

 

Digitalisaatio helpottaa arkea ja vapauttaa hoitajia välittömään asiakas-/ ja potilastyöhön. Asiakirjoihin ei kannata käyttää leijonanosaa työpäivästä. Ei myöskään suullisiin raportteihin päällekkäisine työvuoroineen. Robotit tekisivät joutuisasti ja uupumatta monia raskaita hoitotöitä nostamisista suihkutuksiin, jos vain se sallitaan investoimalla tekniikkaan. Automaattisesti pesevät WC:t eivät ole yleistyneet Suomessa. Japanissa ne ovat kaikkien ulottuvilla.

 

Oppisopimuskoulutus pitää ottaa laajasti käyttöön. Joillekin oppijoille se on hyvä tapa ja houkuttelee alalle jo senkin vuoksi, että palkka juoksee koko opiskeluajalta. Maahanmuuttajille avustavat työt, esimerkiksi vanhustenhuollossa, antaisivat hyvän pohjan kulttuurin ja kielen oppimiseen omalla työpaikalla, omassa tiimissä. Tästä olisi hyvä ponnistaa oppisopimuskoulutukseen tai muuhun opiskeluun.

 

Onko maamme hoitajakoulutus niin virtaviivainen kuin se voisi olla? Uralla eteneminen on nykyisellään pitkä tie, sillä ensimmäinen hoitoalan ammattitutkinto opiskellaan alusta loppuun ja seuraava, ylempi, taas uudelleen. Esimerkiksi USA:ssa on hoitajakoulutuksen putki, josta voi hypätä töihin eri asteisesti koulutettuna ja jatkaa mahdollisesti myöhemmin opintoja aina tohtorin tutkintoon saakka. Voitaisiinko siis koulutusta nopeuttaa joiltakin osiltaan?

 

Tulevaisuutta pohtiessamme, voimme myös miettiä, olemmeko nyt perhe- ja lapsiystävällinen yhteiskunta, jolloin voimme odottaa, että syntyvyys kasvaa edelleen ja vuonna 2040 meillä on hoitoalan koulutuksiin hakeutuvia nuoria?